The Painting Sellers’ theatrical release 3.9.

Juho Kuosmanen’s Cannes Cienfondation winner The Painting Sellers will get theatrical distribution in Finland. The Film will premier in Kino Engel, where it will be run for a couple of weeks starting on the 3rd of September. The distributor is Pirkanmaa Film Centre and the film can be seen at least in Helsinki, Tampere and Järvenpää. Probably in other cities and towns aswell during autumm and next spring. We will keep you posted on upcoming schedules.

Taulukauppiaat will be screened together with Kuosmanen’s previous short film The Citizens (2008) which is also an Aamu Filmcompany production. The Citizens was Kuosmanen’s first film outside school at it was made with the same artistic team than in The Painting Sellers. The style of the film is also quite similar. The Citizens won The Silver Leopard in Locarno Film Festival 2008 and the Prix Arte in Premiers Plans D’Angers 2009.

Before the screenings in Kino Engel the film can be seen in Espoo Cine Film Festival on the 26th of August 18:30 in Kino Tapiola.

Pirkanmaan elokuvakeskus

Kino Engel

Espoo Cine

Mietteitä Voitko rakastaa -lyhytdokkarista

Johanna Vanhalan Voitko rakastaa -lyhytdokumenttielokuva on juuri masteroitu ja se saa ensi-iltansa ensiviikolla Andorrassa. Kahden vuoden prosessi on valmistunut. Ohjaajan ja muun työryhmän olo on uupunut, mutta onnellinen.

Alla äänisuunnittelijan, leikkaajan ja ohjaajan mietteitä prosessin viimeisistä väannöistä.

Iiro (äänisuunnittelija) toukokuussa:
Kahdeksas versio dokumentin avausmusiikista. Kaikki hienot keinot ja 
kikat käytetty, mikään ei ole tuntunut toimivan. En luota enää omiin
 mielipiteisiini. Uudessa versiossa on jopa kuoroa ja viulua, mutta 
jokin mättää. Pyydän ystävääni, jolla ei ole mitään tekemistä itse
 dokumentin tai ylipäätänsä elokuvanteon/musiikin säveltämisen kanssa,
 kuuntelemaan musiikin. Hän katsoo ja kuuntelee sen kerran ja sanoo:
”Ota viulut ja kuoro, jopa kitara pois. Siis ylimääräiset osat pois ja tee
 siitä yksinkertaisempi”. Teen muutokset, yhtäkkiä kaikki kuulostaa
 juuri oikealta. Täydellistä. Vaikein haaste on voitettu, kaikki muu
tuntuu nyt helpolta.

Tommi (leikkaaja):
Eräänä iltana olin taas matkalla Elokuvayhtiö Aamun kellariin leikkaamaan. Noustessani Herttoniemen metroasemalta maan pinnalle iPodini arpoi Morriconen Ecstasy Of Goldin soimaan. Siinä samalla tajusin, että kellonajasta huolimatta ei ollut pimeää, ja jalkakäytävällä näkyi asfaltti. Kyseisestä metron ja ulkoilman välisestä siirtymästä tuli sattumanvaraisen musiikkivalinnan ansiosta jotenkin melko ponteva. Eikä tuosta pontevasta hetkestä mennyt kovin kauaa siihen pontevaan hetkeen, kun päätettiin, että elokuvasta on aika päästää irti.

Johanna (ohjaaja):
25.5.2010 Ravintola tori klo 20.45
Viimeinen äänien miksauspäivä. Iiro lähetti minut tauolle, että kuulisin taas. Kadulla kaikesta oli kuitenkin tullut kummallista. Jokainen kuulemani ääni nousi pintaan suhisten, tuhisten, antamatta rauhaa. Aivan kuin hetkellisesti olisi kadottanut kykyni suodattaa ympärilläni olevasta äänimaisemasta minulle oleellinen.
Tuntuu erikoiselta olla toiseksi viimeisessä päivässä, kun huomenna kaiken pitäisi olla valmista. Lakkaamatta käyn läpi kaikkia lankoja seuraten tehtyjä ratkaisujen polkuja kuin varmistaen, että tehty ratkaisu oli ”oikea”.
00.05
Yöbussissa tuntematon kanssamatkustaja soittaa Absoluuttista Nollapistettä ja kehuu Tommi Liimatan sanoituksia.  Laulu kuuluu: ”Pihalla liekehtivät oravat, Stella, Kiki…”  Hujauksessa olen lukiossa lukemassa ainettani Tommin tuijottaessa eturivissä. Pieni aikamatka hetkessä. Sopiva siksi, koska valmistuva elokuvamme on niitä täynnä.

Trailer of The Painting Sellers

Trailer of The Painting Sellers is now in youtube.

http://www.youtube.com/watch?v=WWOpvgAN3nU

Taulukauppiaiden Volkkari Cannesiin

Katsastus läpi tänään! Taulukauppiaissa esiintynyt Volkswagen LT lähtee mukaan Cannesiin. Auto pyörähti katolleen kuukausi sitten Pohjois-Norjassa laskettelureissulla. Auton omistaja Niko nilkutti sillä Helsinkiin 50 km/h tuntivauhtia muutama päivä ennen vappua. Pyörähdyksestä Auto selvisi yllättävän hyvin; muutamia kolhuja ja pari hajonnutta ikkunaa. Auton leima loppui myös toukokuun vaihteessa, mutta ilmeisenä kulttuuritekona se päästettiin tänään katsastuksesta läpi. Auto starttaa kohti Etelä-Ranskaa lauantaina. Pakkaamaan. Jeejee.

Don’t Whisper in Your Friend’s Mouth almost set to go.

Hannaleena Hauru’s short film Don’t Whisper in Your Friend’s Mouth will be shot between 21st and 24th of June Kämmenniemi, Tampere. The crew is ready and the casting is complete. The film will be shot in three nights concentrating on hours right after sun set and the hours just before dawn. The whole film takes place during dawn and we have approximately six hours of perfect light per night during this time of the year.

This week the Hannaleena and her cinematographer Jan-Niclas Jansson will do camera tests and rehearse with the actors Antti Haikkala and Anna Kuusamo. The film will be ready in November and it will be broadcast on YLE1 and hopefully it will also be screened in numerous European Film Festivals. Hannaleena’s previous short films If I Fall and So There Are no Poems Coming to Me have both been nominated to Cannes Critics’ week in 2007 and 2008. If I Fall also won the grand prix in Uppsala International Short Film Festival and the Cinema jury prize in International Short Film Festival Oberhausen.

Jussi Rantamäki

Producer

Castingista

Kuka tahansa voi näytellä ketä tahansa. Tämä on viisaus,  jonka olen ihan itse keksinyt. Prinsessaa voi näytellä talonpojan vartalolla. Sankari voi olla hinteläkin mies. Kyse on aina vain ja ainoastaan tulkinnasta: minkälainen prinsessa tästä tulee mikäli sen näyttelee vanttera ihminen?

Kun katson näyttelijää, katson sitä, minkä sisällön hän tuo tullessaan rooliin. Etsin sitä, mikä on automaattista – vaikutelmaa, jota hän kantaa haluaa sitä itse tai ei. Mitä sanoiksi palautumatonta hän viestii ja miten tämä sanoiksi palautumaton kommunikoi sen roolin kanssa, johon olen häntä ajatellut?

Kun ohjaaja ajattelee roolittaessaan näin, on päivänselvää, ettei hän mieti mitään muuta kuin elokuvan sisältöä. Ja niin se on minulle aina ollut. Kaikki ulkoelokuvallinen – ulkonäkö, myyvyys, yksityiselämän seurattavuus – jää pois. Kaikki lehtien sivuille painettu katoaa, ajan henki kaikkoaa, mutta elokuva jää sellaiseksi kuin se tehdään. Katsottiin sitä tai ei, se jää todisteeksi siitä, millaisia ihmisiä kameran edessä liikkui sen kuvausten aikana. Kaikki elokuvat – fiktiotkin – ovat aina dokumentteja siitä hetkestä kun kamera kävi.

Ja siksi casting on niin tärkeää. Näyttelijä tuo mukanaan sen mikä hänessä on ihmistä, mitä hän ei voi muuttaa vaikka haluaisi. Kun valitsen näyttelijän, valitsen itse asiassa sen, kuka tänään saa käydä ihmisestä. Näyttelijä muistuttaa meille, keitä me olemme ja keille me tänään annamme arvon.