” En mää mikään oo, muttet oo kyllä sääkään “

Rajattu img_1781Jarkko Lahti (s. 1978) näyttelee Olli Mäkeä Juho Kuosmasen elokuvassa Nyrkkeilijä. Lahti on harrastanut nyrkkeilyä muutaman vuoden ja valmistutuu parhaillaan syksyllä 2015 kuvattavan elokuvan päärooliin. Lahti kirjoittaa valmistutumisestaan blogia noin kerran kuukaudessa. Elokuva saa ensi-iltansa keväällä 2016 ja sen tuottaa Elokuvayhtiö Aamu.

Helmikuinen tiistai – ilta Suistohallilla Porvoossa. Sparraan seurakaveria TUL:n mestaruuskilpailuihin. Oon ensimmäistä kertaa kehässä marraskuun matsin jälkeen. Niin lenkki kuin säkkitreenikin on kuulunut ohjelmaan joulu – tammikuussakin, mutta kehän sijaan oon iltaisin ollut näyttämöllä.
Varasto – näytelmän ensi-ilta Kotkan kaupunginteatterissa takana. Sekä yleisö, että kriitikot ottivat esityksen hyvin vastaan. Kevään ja kesän esitän kahta jo harjoiteltua roolityötä, joten seuraava uusi työni on elo – lokakuussa kuvattavassa Nyrkkeilijä- elokuvassa Olli Mäki. Vihdoinkin oon tässä vaiheessa. Nyt, kun kuvausten alkuun on puoli vuotta, on aika palata täyspainoiseen lajiharjoitteluun. Kunto vaikuttaa ihan hyvältä, mutta sparrivastukseni on huippukuntoinen b- juniori, joka haluaa tänään hapottaa itsensä totaalisesti ja voittaa tulevana viikonloppuna TUL:n mestaruuden Lahdessa 63kg:n sarjassa. Yritän itsepintaisesti päästä omalle otteluetäisyydelle, mutta sinne meneminen maksaa aina muutaman osuman. Nelisen erää jaksan mukana, sitten jalat alkaa loppua. Erätauolla puhallan huomattavasti parikymmentävuotta nuorempaa kaveriani raskaammin ilmaa keuhkoista.

– Jaksat sä vielä pari erää?
– Jos otetaan kahen minuutin eriä.

Virnistän vaikka hapot painaa jo aikalailla lihaksissa. Sparri jatkuu. Erän lopulla uppari pääsee sisään käsien välistä. Näen sen viime hetkellä ja leuka pysyy rinnassa, mutta se tulee suoraan nenään. Täytyy puhaltaa hetki.

– Ootsä kunnossa?
– Joo. Se oli hieno uppari.
Jarkko hymyilee salilla 2 Sain tietää tästä roolista tammikuussa 2011 ja menin ensimmäisiin nyrkkeilytreeneihin maaliskuussa samana keväänä. Siitä on nyt neljä vuotta. Nyt, helmikuussa 2015, voin antaa viimein itselleni luvan lähteä kohti kuvauksia. Enää ei tarvii jarrutella. Kehoa oon valmistanut tulevaan rooliin määrätietoisemmin vajaan vuoden, mutta vasta nyt kun näyttämöprosessi Kotkassa on takana, on aika keskittyä täydellisesti Olliin. Käytännössä tämä tarkoittaa paitsi sparria, lenkkiä, kehon muokkaamista ja välineharjoittelua ,myös todellisen henkilön ollessa kyseessä, roolihenkilön tarkkaa taustoittamista. Mulle tää taustatyön eli researchin tekeminen on pohjimmiltaan sitä, että pyrin löytämään ne elementit Ollin persoonasta, jotka mää tunnistan ja jaan. Jotka on mullekin tosia. Käytän niitä mahdollisimman paljon hyväkseni, jotta mulle täysien vieraiden asioiden osuus roolityössä jäis niin pieneksi kuin mahdollista. Näin rakentuu ” pienimmän mahdollisen valheen tie “.  Elementit, joista kiinnostun ovat hyvin konkreettisia: tiettyjä eleitä, murre tai yleensä tapa puhua, mieltymyksiä, suhtautumistapoja, henkilön rytmi jne. Rakennan niiden avulla kirkkaan mielikuvan henkilön perusmielentilasta. Se toimii ikäänkuin roolityön perustasona, josta voi sitten irrotella kulloisenkin tilanteen vaatimusten mukaan.

Olli Mäki Kuva 117Lähteinä taustatyön tekemisessä toimivat niin elämänkerrat ja lehtileikkeet kuin ihmisten kanssa keskustelut tai nyrkkeilykilpailuiden seuraaminenkin. Tätä roolia varten olen lukenut Mäen lisäksi mm. Harri Piitulaisen, Gunnar Bärlundin, Tysonin, Alin, Wahlströmin ( molemmat ), Askin ja Asikaisen nyrkkeilylliset elämänkerrat, sekä pari Ilmo Lounasheimon tietokirjaa. Olen tavannut Olli ja Raija Mäen, Pekka Mäen, sekä joukon suomalaista nyrkkeilyväkeä ja käynyt seuraamassa nyrkkeilykilpailuja Edis Tatlin mm- ottelusta junioreiden maaotteluihin. Oon lisäksi katsonut useasti Mäki vs Moore – dokumenttielokuvan, jonka oon saanut täysmittaisena haltuuni, mutta joka löytyy lyhyempänä versiona myös YLEn Elävästä arkistosta. Ollin nyrkkeilytyylin näkeminen on erittäin tärkeää ja tässä dokkarissa sitä pääsee näkemään valmistavissa sparreissa Kumpulan uimastadionilla, että itse mm- ottelussa. Elävästä arkistosta löytyy lisäksi klippi Ollin ja Purtsi Purhosen näytössparrista vuodelta -61. Paljon muuta aikalaiskuvamateriaalia ei Ollista netistä löydy. Edellisten lisäksi yksi erittäin hyvä ja tärkeä kanava on you tube. Vitsi mikä aarre-aitta mun kaltaiselle fanille. Sieltä löytyy kaikki klassikkomatsit tai voi seurata jotain suosikkinyrkkeilijää pitkin tämän uraa.

Olli Mäki 1958Me ollaan Ollin kans molemmat syntyisin Kokkolasta. Kokkolalaisuuden ( mikäli sitä on ) eli “Kokkolan seudun alueellisen perusmielentilan” ydin on mulle lauseessa, “en mää mikään oo, muttet oo kyllä sääkään”. Tähän kiteytykseen sisältyy ensinnäkin se vakaumus, että kaikenlainen itsekorostus on syvältä hanurista ja toiseksi ylpeys tästä vakaumuksesta. Se antaa itselle lempeästi hymyilevän näkökulman elämään. Mää tunnistan tän hyvin. Jollain tavalla tuohon lauseeseen on sisäänkirjoitettu ehdoton ylpeys siitä mitä edustaa ja vastustus kaikenlaisia kulisseja kohtaan. ” Ei piä yrittää olla ittiään parempi” – mentaliteetti. Tätä ei pidä missään tapauksessa sekoittaa huonoon itsetuntoon. Päinvastoin. Vaatii terveen itsetunnon, jos voi todeta, että riitän itselleni sellaisena kuin olen. Eikä tämä tarkoita itseensä tyytyväisyyttä. Vain riittämistä. Jatkuva vaatimus itsensä kehittämiseen ja jalostamiseen kuuluu mielestäni jokaiselle.

Sparritreenin viimeinen erä menossa. Oon ihan puhki. Jalat ei liiku ja pyrin pitämään vaan paketin kasassa ja liikkumaan alta pois. Seurakaveri haluaa uuvuttaa itsensä ja takoo tulemaan pitkän sarjan molemmin käsin. Vaikka suurin osa iskuista tuleekin suojaukseen, tuntuvat ne huumaavina ohimoilla. Samalla ehdin ajatella, että tämä on kunnioitusta. Jos kaveri ajattelis etten kestä se sparrais kevyemmin.

– Aika!
Huohotan ja nojaan kehäköysiin. Oksettaa ja huimaa.
– Kiitos Jarkko!
– Jos vaan voin mitenkään olla avuks…

Sunnuntaina istun sitten Ahtialan koululla Lahdessa seuraamassa TUL:n nyrkkeilykilpailuja. Jännitän kainalot märkinä seurakavereiden puolesta. Turhaan. Argjend ja Arslan, Porvoon Nyrkkeilyseuran hurjat, voittavat molemmat omat painoluokkansa. Vähän läikähtää rinnassa mullakin. Oon saanut olla osallisena valmistautumisessa. Yhtäkkiä kuuluttaja yllättää kertomalla että paikalla on näyttelijä, joka valmistautuu esittämään Olli Mäkeä tänä vuonna kuvattavassa elokuvassa. Nousen vähän hämilläni ylös ja tervehdin kisoja seuraamaan saapunutta yleisöä. Siinä seistessäni kuuluttaja jatkaa:

– Täytyykin olla aika rohkea, että uskaltautuu esittämään Olli Mäkeä, erästä kaikkien aikojen teknillisintä nyrkkeilijäämme, joka otteli huipputasolla vuosikymmeniä.

IMG_1633Nielaisen. Suuta kuivaa. Heilautan kättä rennosti ja istun takaisin paikoilleni. Kuuluttajan viimeinen lause jää mieleeni. Niin. Enpä oo ajatellut asiaa juurikaan tulevien katsojien näkökulmasta. Mitä odotuksia heillä on? Mitä toiveita tai asenteita? Hymyilen itselleni. Alkaako jätkällä puntti tutista, hä? Päätän keskittyä omaan hommaani, en tuleviin katsojiin. Rima vaan niin ylös kun mielikuvitusta riittää ja hymyllä siitä yli. Ollin hengessä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s