Jarkko Lahti (s. 1978) näyttelee Olli Mäkeä Juho Kuosmasen elokuvassa Nyrkkeilijä. Lahti on harrastanut nyrkkeilyä muutaman vuoden ja valmistutuu parhaillaan syksyllä 2015 kuvattavan elokuvan päärooliin. Lahti kirjoittaa valmistutumisestaan blogia noin kerran kuukaudessa. Elokuva saa ensi-iltansa keväällä 2016 ja sen tuottaa Elokuvayhtiö Aamu.
Aprillipäivä. Nyrkkeilijä- elokuvan kuvausten alkuun neljä ja puoli kuukautta. Valmistautuminen etenee aikataulussa: Lenkkiä, sparria ja punttia. Korkki on pysynyt kiinni eikä alkoholia ole ollut ikävä. Oikeastaan päinvastoin. Omaa aiempaa alkoholin käyttöä on tullut tarkasteltua etäisyyden päästä aika kriittisin silmin, vaikka se hyvin kohtuullista on ollutkin. Olli Mäki asettaa kuitenkin esittäjälleen kovan haasteen ottaa itsestä kaikki irti niin fyysisesti kuin henkisestikin. Robbe Heleniusta vapaasti siteeraten: Be as good as you can be. Se on hieno lause. Ja vaativa. Tai kuten Seppo Kumpulainen, tärkeä opettaja mulle ja monelle kokonaiselle näyttelijäpolvelle Teatterikorkeakoulussa, asian muotoilee: Go big or go home.
Porvoon Nyrkkeilyseuran lisäksi käyn Pekka Mäen luotsaaman Ringside Gymin treeneissä. Tarkoitus on treenata paljon toukokuun lopulle ja lajitreenien jäädessä tuolloin vähemmälle, muokata kroppaa lenkin ohessa kesä – heinäkuussa. Lähinnä täytyy keskittyä jalkoihin. Yläkroppa alkaa olla jo ok, mutta reidet ja pohkeet ovat edelleen ko riisitautisella… Jalkapäiviä on luvassa. Muilla rintamilla ollaan leffan suhteen aikataulussa. Mikko Myllylahti ja Juho Kuosmanen hiovat jo lähes valmista käsikirjoitusta vielä huhtikuun ajan ja Jussi Rantämäen ja Matti Sipiläisen hankkima rahoitus elokuvalle etenee loistavasti. Ja mikä parasta, mun kanssanäyttelijät alkavat valikoitua. Raija Mäkeä, Ollin puolisoa näyttelee kokkolalaissyntyinen Oona Airola ja manageri Eelis Askia, ehta stadin kundi, Eero Milonoff. Molemmat tunnen jo pitkältä ajalta.
Muisto alkusyksyltä 2002. Oon juuri valmistunut Teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi ja saanut ensimmäisenä työnäni vierailun KOM- teatterista. Työn alla on Pirkko Saision näytelmä Baikalin Lapset ja koko työryhmä on Caenissa, Ranskan Normandiassa workshopissa. Mää ja Eero Milonoff tai Käkä, kuten lempinimi kuuluu, ollaan paitsi kollegoita näytelmässä, myös kämppiksiä keskustan hotellin huoneessa numero 8. Siis selli kasin vetskuja. Edellinen ilta on venähtänyt aamuun kulttuurinvaihdon merkeissä paikallisten neitojen kanssa ja herään siihen kun puhelin herättää töihin. Siristelen silmiäni ja yritän saada puhelimen herätyksen vaikenemaan. Ensimmäinen verkkokalvoilleni piirtyvä näky on erikoislähikuva croissanteista. Niitä on rintani päällä arviolta kymmenen. Lyhyen, mutta kiivaan ajatustyön jälkeen muistan hotellin henkilökunnan valmiiksi aamupalaa varten asetteleman aamiaskärryn, johon kompastuimme palatessamme paria tuntia aiemmin hotelliin. Hektistä herätystä ennakoiden otimme fiksuina miehinä aamupalan valmiiksi sänkyyn.
Baikalin Lasten jälkeen olemme näytelleet Käkän kanssa muutamaan otteeseen KOMissa ja Kansallisteatterissa, mutta nyt pääsemme töihin yhdessä ensi kertaa kameran edessä. Kuvaukset ovat toki tulleet molemmille tutuiksi vuosien varrella. Käkän moni muistaa varmasti elokuvista kuten Ganes tai Tummien Perhosten Koti.
Oona Airola puolestaan viimeistelee näyttelijän opintojaan Teatterikorkeakoulussa. Lahjakas näyttelijätär Kokkolan Ykspihlajasta, jolla on jumalainen lauluääni. Jos Piaf oli Pariisin Varpunen on Oona Pihilajan Satakieli. Pariisin katujen sanottiin kuuluvan edellisen äänessä ja jälkimmäisen laulaessa mun silmien eteen nousee Kokkolan satamakaupunginosa Ykspihlaja satamineen, huviloineen, rintamamiestaloineen, tehtaineen, työväentaloineen. Ei oo sattumaa, että Kaj Chydeniuksen kaltaiset nimet haluaa levyttää ja konsertoida Oonan kanssa. Sen äänessä soi Ykspihlajan sataman koko sataviisikymmenvuotinen historia. Myös Oonan tunnen jo pitkältä ajalta, mutta nyt näyttelemme ensi kertaa yhdessä. Siistiä.
Elokuvamme käsikirjoituksesta uskallan paljastaa sen verran, että se keskittyy elokuuhun 1962, jolloin Olli Mäki valmistautui kohtaamaan Davey Mooren ammattilaisnyrkkeilyn höyhensarjan mm-ottelussa. Kautta aikojen ensimmäisenä suomalaisena. Ottelu käytiin Helsingin Olympiastadionilla 17.8.62 yli 23 000 katsojan edessä. Olli ja Raija kihlautuivat samana päivänä. Olli Mäki kuului tuolloin manageri ja promoottori Eelis Askin pyörittämään nk. Askin Talliin mm. Risto Luukkosen ja Pekka Kokkosen ohella, mutta asui vielä Kokkolassa. Elokuvassa liikutaankin paitsi Helsingissä myös Keski-Pohjanmaalla.
Toinen huhtikuuta nousen ensimmäistä kertaa Ringside Gymin kehään Pekka Mäen pistareille. Pekka auttaa mua jäljittelemään Ollin ottelutyyliä. Tää on erittäin tärkeää näyttelijäntyöllistä treeniä, sillä sparri- ja ottelutyylin fyysinen jäljitteleminen avaa mulle laajemminkin Ollin fyysistä olemusta, siis hänen tapaansa olla maailmassa. Ja sen kautta persoonaa. Saan näin tiedollisen ja mielikuvallisen kokemuksen lisäksi henkilöstäni myös fyysisen kokemuksen. Muutaman viikon päässä odottavaan mm- otteluunsa valmistautuva Eva Wahlström on myös saapunut salille sparraamaan ja saan hetkeksi jeesikseni myös hänen valmentajansa Risto Merosen, joka muistaa Ollin ottelutyylin hyvin tarkasti. Huikeita henkilöitä. Nöyräks vetää. Saan korvaamatonta tietoa ja vinkkejä alansa ehdottomilta huipuilta. Alan hiljalleen nähdä jäljellä olevan työmaani rajat. Työtä on vielä, jotta saan parhaani irti, mutta aikaakin on. Kun Juho kysyy treenien jälkeen mikä on fiilis, vastaan että onneksi saan tehtäväkseni tämän työn juuri nyt. Aiemmin en olisi ollut valmis ja myöhemmin en saisi enää fyysistä maksimiani irti. Mitä päiviä. Mitä ihmisiä. Mää rakastan mun ammattia.