Matkailu on avartanut – ohjaajan paluu

VIIDES PÄIVÄ

Lopettajaiset, ei kovin paljon mainittavaa. Istun kaks ja puoli tuntia päätösseremoniassa enkä ymmärrä sanaakaan. Taputan ja nauran muiden mukana. Vessat on koko ajan varattuna.

KUUDES PÄIVÄ

Herään, kun puhelin soi. Vastaan ja siellä on iloinen ääni, joka sanoo jotain, mutta en ymmärrä sanaakaan. Hetken kestää tajuta, että ei perse, se taksikuski on tullu aamuseittemältä hakemaan vaikka selvällä suomen kielellä sanoin että tulla illalla seitsemältä! Pyydän respaa puhelimeen, että sanokaa sille iloselle kaverille että voi mennä muualle hymyilemään, minä nukun vielä ja jos sitä kiinnostaa, niin tulkoot illalla uudestaan. Minä ja Bernade nukumme vielä!

Aamupalan jälkeen ihmiset alkavat hyvästellä. Elokuvantekijät antavat dvd:itä ja poskisuudelmia toisilleen. Taas alkaa pelottamaan, mun dvd:t on loppu eikä poskisuudelma ole vieläkään hallussa.
Lähdemme chileläisen Juan Cortés Mancillan kanssa kaupungille. Jätämme hotellille kaikki tavarat ja otamme mukaan vain sen, minkä voi antaa yhtä hyvin poiskin. Käymme katukauppiaat ja ahtaat markettialueet läpi, jostain kumman syystä nyt ei pelota. Ihmiset ei tule päälle niin kuin Marokossa, mutta ei täällä ole myöskään yhtään laillista kaupantekijää. Jos ei tavara ole laitonta itessään, niin se on varastettua.
Juan on hyvä ihminen, esittelee aina äitinsä kuvan samalla, kun esittelee itsensä. Hän näyttää elokuvista tutulta, pahalta ja köyhältä. Jos hän kysyy neuvoa niin mummulta tippuu hampaat suusta, ja jos kysyt poliisilta, hän laittaa oikean käden pistoolin päälle. Mutta ulkonäön antama ensivaikutelma pettää, kuten aina, ja lopulta kaikki neuvovat. Tosin kielellä, jota kumpikaan meistä ei oikeasti puhu, brasilianportugali, (vrt. suomenruotsi). Kuitenkin tuntuu, että hän liikkuu täällä omiensa joukossa, itellä ollut tuo kodikkuus vähän hakusessa kun näkyy niin vähän kokkolalaisia. Kävelemme koko päivän ja Juan järjestelee yöpaikkoja, koska on jäämässä tänne vielä muutamaksi päiväksi. Jostain syystä hänelle kuulemma kaikki ihmiset ovat todella mukavia, minun mielestä se ei ole ihme. Kaiken kaikkiaan hieno kierros.

Hyvästelemme, kätellen, ja kuvittelemme pitävämme yhteyttä. Jään hotellille miettimään miten pääsen lentokentälle. Istun alas. Tämä reissu alkaa olemaan tässä. Ihan jees.
Ovi aukeaa ja valtava hymy täyttää koko aulan. Taksikuski tuli hakemaan. Kuskissa on omituinen tunnelma, mutta hinta oli yli 20 realia halvempi, kuin muilla. Taas mennään vaikka just meinattiin.

Lentokentillä on aina samanlainen tunnelma. Järjestelmä, joka on tehty toimimaan. Siistit vessat ja englanninkielinen palvelu. Kahvilassa kuulee skandinaavisia kieliä. Ihanaa mitäänsanomattomuutta.

Matkaamme bussilla terminaalista lentokoneelle. Olen ajoissa ja saan istumapaikan. Mahtavaa. Koko päivän olen kävellyt, paitsi taksimatkalla, mutta silloinkin teki mieli juosta. Bussin käytävä täyttyy ihmisistä. Minun kohdalle sattuu Amazonin kokoinen vanha rouva. Kun bussi lähtee liikkeelle, hän tarttuu yläpuolellani olevasta tangosta kiinni ja kesäisen mekon kainalosta tulvahtaa valtava hienhaju.
Bussi heiluu ja rouvan pitkä ja hikinen tissi osuu mua ohimoon. En tapa ketään, koska ymmärrän että täällä tiheässä asuville ihmisille tämä on normaali käytäntö. Mutta matka on yllättävän pitkä ja taas! Yritän nojata vähän kauemmaksi, mutta sieltä se tulee taas ja !! Nenä vuotaa, silmiä kirvelee ja silmälasien vasen linssi on ihan huurussa. Alkaa matkailu avartamaan jo siihen malliin, että kun pääsen Suomeen, niin pistän passin myyntiin.

Lentokoneessa jo rikkaampi osa väestöstä syö pähkinää ja juo samppanjaa. Keskustelevat hiljaa, nyökyttelevät ja kuuntelevat hajuvettä halvempaa klassista rienausta. Sikainfluenssaosasto änkee liian isoine käsimatkatavaroineen koneen perälle ja minä menen pesemään ohimoa käsien desinfiointiaineella. Kohta nukahdan ja toivottavasti herään Pariisissa.

Pariisissa vallitsee pienen kaupungin hiljainen idylli. Pelko alkaa muuttua muistoksi ja tragedia komediaksi.

Sao Paulo – ja vähän Pariisi elokuussa 2009

Juho Kuosmanen oli SaoPaulon lyhytelokuvafestivaaleilla elokuvansa Kaupunkilaisia kanssa elokuussa. Uusi elokuva Taulukauppiaat on tekeillä talven mittaan ja keväällä alkavat uudet matkat.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s